Sofian kulttuurikeskus esittää tulevana syksynä kahdessa lauantaiseminaarissa elokuvia. Ne käsittelevät islamilaisuuden, kristinuskon ja juutalaisuuden välisiä jännitteitä sekä ääriliikkeiden ja kansallisen itsekkyyden vaikutusta Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän rankkoihin kriiseihin.

Osana seminaaria kaksi arabimaita ja Israelia tuntevaa asiantuntijaa valottaa elokuviin liittyvien yhteiskuntien taustaa ja uskontojen välisen dialogin mahdollisuuksia. Ensimmäisen 26. elokuuta pidettävän seminaarin alustajana on arabimaista useita kirjoja julkaissut toimittaja Liisa Liimatainen Roomasta. Lokakuun 14. päivänä nähtävän Israelin ja Palestiina suhteita käsittelevän dokumenttifilmin taustoista kertoo toimittaja Hannu Reime.

Sofian lauantaiseminaarit aloittaa Grand Prixillä Cannes-festivaaleilla palkittu Xavier Beauvois-elokuva Jumalista ja ihmisistä. Se sijoittuu veristen vapaus- ja sisällissotien runtelemaan Algeriaan, jonka kohtalot ovat olleet synkeimpiä Pohjois-Afrikan ”mahgreb”-maista (Niilin länsipuoli ja Saharan pohjoispuoli: Marokko, Algeria, Tunisia, Libya, Mauritania).

Italialais-algerialainen klassikko, Gillo Pontecorvon Taistelu Algeriasta (1965) on joidenkin arvostelijoiden listoilla rankattu jopa yhdeksi kaikkien aikojen vaikuttavimmista sotaelokuvista. Ranskassa se voitiin esittää ensi kerran vasta 1971. Pontecorvo onnistuu uskottavasti valottamaan sodan eri osapuolten tavoitteita, vaikka se kuvataan algerialaisen vapautussoturin Abin näkökulmasta. Ranskalaiset miehittivät osia Algeriasta jo 1830-luvulla. Alusta saakka vastarinta oli ankaraa, mutta vapautusrintama FLN aloitti sodan vasta 1954, vaikka liike oli huomattavasti voimistunut jo toisen maailmansodan päättyessä 1945. Tilannetta mutkisti se ettei Algeria ollut Ranskan näkökulmasta siirtomaa vaan osa Ranskaa, jossa asui merkittävä ranskalaisväestö.

Jumalista ja ihmisistä liittyy Algerian sisällissotaan 1991-2002. Maan hallitus keskeytti parlamenttivaalit, joiden voittajaksi oli nousemassa Islamilainen pelastusrintama. Elokuva kertoo köyhän Algerian syrjäkolkassa toimivista ranskalaisista trappistimunkeista, jotka joutuvat jatkuviin ristiriitoihin sisällissodan osapuolten kanssa yrittäessään auttaa siviiliväestöä. Varsinkin Lambert Wilsonin ja Michael Lonsdalen roolit ovat vaikuttavia.

Teema-kanava ja elokuvakerholiike kautta maan ovat esittäneet muutamia algerialaiselokuvia kuten Lain ulkopuolella ja Naiskohtalo. Taistelu Algeriasta restauroitiin 50 vuotta ensiesityksensä jälkeen, ja se on saatavilla dvd-muodossa kuten myös Jumalista ja ihmisistä. Oma kiinnostukseni Algerian kysymykseen heräsi lukiovuosina 1950-luvun lopulla.  ”Kirjailijaveljesten” Camus´n ja Sartren välit rikkoutuivat lopullisesti Ranskan algerialaisen Camus`n puoltaessa toista osapuolta, jota Sartre taas arvosteli työ- ja keskitysleireistä ja muista sodan julmuuksista. Sartre asettui voimakkaasti tukemaan vapautusrintama FLN:ää ja kuului Manifeste des 121:n allekirjoittajiin.

En ole surukseni koskaan käynyt Algeriassa, vaan maghreb-maista ainoastaan Marokossa ja Libyassa sekä kahdestikin suuressa naapurissa Egyptissä – mutta ovathan onneksi olemassa kirjat ja elokuvat!

Marjatta Lohikoski