Metropoliitta Ambrosius on Helsingin ortodoksisen hiippakunnan emerituspiispa. Hänet tunnetaan aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana ja vaikuttajana. Tässä blogissa isä Ambrosius kirjoittaa näkemyksistään henkisestä ja hengellisestä elämästä, kirkollisesta kulttuurista, ajankohtaisista yhteiskunnallisista kysymyksistä ja ilmiöistä. Lisäksi hän julkaisee arvioita lukemistaan kirjoista sekä lyhyitä videoblogeja.

Tilaa isä Ambrosiuksen uusi kirja Valon portailla tästä.

Seurakuntalaiset keskiöön?

Usein sanotaan: historia opettaa. Opimmeko historiasta jotain? Vai tekeekö jokainen sukupolvi samoja virheitä? Nämä ovat meidän ihmisten kysymyksiä.

Mitään yleispätevää vastausta ei ole. Minua nämä kysymykset ovat askarruttaneet niin paljon, että aikanaan opiskelin laajasti sekä kirkkohistoriaa että poliittista historiaa. Ehkä siksi en ole ollut innostunut dogmatiikasta, en myöskään valmiista vastauksista apteekin hyllyltä.

Kysyn sen sijaan, miten nykyisiin ajattelumalleihin ja tapoihin on historian kuluessa päädytty. Tästä näkökulmasta olen paljon miettinyt kirkossa maallikkouden asemaa ja merkitystä.  Sillä Uuden testamentin ajasta tähän päivään on tapahtunut valtava muutos. Varhaisessa kirkossa eri palvelutehtäviä suorittavat seurakunnan jäsenet muodostivat pieniä yhteisöjä ja päättivät asioista yhdessä.

Jo 200-luvulla alkoi kehitys, joka merkitsi vähittäistä papiston vallan kasvua. Samalla se eriytyi omaksi luokakseen Jumalan kansasta. Valtiokirkon synnyn myötä 300-luvulla piispoista ja muista papiston jäsenistä muodostui selkeä eliitti, joka täydensi itse itseään. Tämän käytännön tueksi kehittyi jo keskiajalla vahva virkateologia, erityisesti katolisessa mutta myös ortodoksisessa kirkossa. Tänään myös protestanttiset kirkot ovat entistä vähemmän vapaita tästä hierarkkisesta ajattelusta.

Toivoisin kumminkin, että kehitys kulkisi vastakkaiseen suuntaan. Esimerkkinä tästä on ortodoksinen kirkkomme Suomessa kahdesta syystä.

Ensiksikin, liturginen uudistus, erityisesti eukaristisen teologian nousu 1970-luvulta alkaen, on tuonut Jumalan kansan uudelleen selkeästi kirkon elämän keskiöön. Tämä on tervetullutta kehitystä.

Samalla on syytä huomata, että toisin kuin muissa ortodoksissa kirkoissa Suomessa päätöksenteossa seurakuntalaisilla on tärkeä rooli kaikilla tasoilla. Luottamushenkilöt kantavat vastuun toiminnasta ja taloudesta. Kirkolliskokouksessa ns. maallikoita on enemmän kuin papiston jäseniä.

Silti en voi välttyä ajatukselta, että Suomessa molemmissa kansankirkoissa varsinkin kirkolliskokous kokoonpanoltaan yllättävästi muistuttaa säätyvaltiopäiviä. Siksi on syytä pyrkiä siihen, että eukaristinen teologia, jonka sydämessä on koko seurakunnan yhteinen rukous ja ylistys, nostaisi esiin uusia kysymyksiä ja toimintamalleja kirkon uudistumiseen.  Tämä koskee myös valtavan byrokraattisen painolastin purkamista.

Onneksi oma kirkkomme elää länsimaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa. Meidän ei tarvitse eikä ole syytä hakea neuvoja muista vanhoista kirkoista, jotka elävät kulttuurisesti ihan eri maailmassa. Mutta toki herkällä sydämellä saamme ja meidän tulee tehdä tilaa Hengen läsnäololle, hyvyydelle ja rakkaudelle, kun etsimme yhteistä tietä eteenpäin uskovina ja muina totuuden etsijöinä.

Isä Ambrosius
26.11.2020

Koronan varjossa

”Suostu olemaan helvetin kuilussa, mutta älä ole epätoivoinen”, sanoi Athos-vuoren munkki, pyhä Siluan.

Tätä hengellistä viisautta olen pohtinut 50 vuotta. Lopulta olen ymmärtänyt, että vastoinkäymisiä, vaikeuksia ja kipuja ei pidä paeta, vaan – jos mahdollista – katsoa silmästä silmään.

Kenties näin onkin mahdollista tehdä, kun olen löytänyt elämän tarkoituksen. Mutta toisinaan silloinkin uskonnollinenkin ihminen kyselee tai jopa kapinoi kohtaloaan vastaan. Jumala ei toki tahdo kärsimystä kenellekään, mutta olisi helpotus edes ymmärtää, että kärsimys saattaa kasvattaa ja syventää. Tätä ei kärsivälle pidä koskaan sanoa. Jokaisen itse on kohdattava ja prosessoitava se.

Koronan aiheuttamat pelot ja kivut ovat ajankohtaisia. Terapiatietojen häikäilemätön varastaminen ja niillä kiristäminen ahdistavat jokaista meistä.  Samantyyppistä elämän perusteita järkyttävää mullistusta koki jo vanhurskas Job 3000 vuotta sitten.

Äiti Teresa kirjoitti jo 27-vuotiaana: ”Älä ajattele, että hengellinen elämäni on ruusuilla tanssimista… Aivan päinvastoin, seuralaisenani on useimminkin ’pimeys’.” Silti kun hän Kalkutan slummeissa puhuu uskon merkityksestä, hän tuo esiin hämmästyttävää luottamusta ja syvää kunnioitusta Jumalaan.

Teresa jaksoi nunniensa kanssa silti tehdä diakonista työtä, sillä ”pimeässä yössäkin” hän luotti Jumalan salattuun läsnäoloon. Sitä osoitti myös hänen hengellinen janonsa Jumalan puoleen. Pimeys oli samalla osallisuutta Kristuksen kärsimyksiin, mutta siihen sisältyi myös hänen ylösnousemuksensa antama toivo ja siunaus.

Tämän päivän ahdistusten keskellä on meidän tärkeää muistaa myös jumalallinen valo, joka säteilee sitä kirkkaammin, mitä sitoutuneemmin elämme äiti Teresan tai pyhän Siluanin esimerkin mukaan. Niinpä myös seurakuntiemme olisi nyt syytä enemmän paneutua muistuttamaan siitä osallisuudesta ja jakamisesta eikä kurittaa ihmisiä koronarajoituksilla, jotka ovat tiukempia kuin muualla yhteiskunnassa. Teresa pyöritti kuolevien taloja, Siluan rukoili meidän kaikkien puolesta. Rakkaudella on monet kasvot, myös ”helvetin kuilussa”.

Isä Ambrosius
29.10.2020

Matkalla pyhyyteen

Kuka sinulle tulee ensimmäisenä mieleen rukouksesta? Monelle meistä se on mummo kirkon penkissä sunnuntaiaamuna.

Tämän päivän ristisaatot ja pyhiinvaellukset antavat toisenlaisen kuvan. Nuori mies tai nainen lähes 1000 kilometrin vaelluksella Santiago de Compostelaan. Yhtä hyvin ihmiset Pyhän Henrikin kesäisellä pyhiinvaelluksella Suomessa 140 km.

Ristisaatto ja pyhiinvaellus kuvaavat hienosti ymmärrystämme elämästä. Samalla se ilmentää elämän tarkoitusta matkana, vieläpä matkana pyhään, pyhyyteen. Matka on silloin osallisuutta Kristuksesta kirkon sisäpuolella, tapahtuipa se yksin tai pienenä joukkona.

Ristisaatto jatkuvana rukouksena on aito hengellinen kokemus, useinkin luonnon keskellä. Onhan ihminen luotu Jumalaa ylistäväksi olennoksi. Koko elämä on ristisaattoa, pyhä matkaa. Joskus se tihentyy yhteisöllisenä vaelluksena paikasta toiseen. Joskus se on matka johonkin konkreettiseen pyhään paikkaan.

Kävellen tehtävään yhteisölliseen matkaan kuuluu laulua, rukouspalveluksia, enkelien läsnäoloa. Välillä matkanteon väsymystä ja vaivaa, mutta myös perille pääsemisen iloa.  Suomessa näitä matkoja luterilaiset ja ortodoksit tekevät yhdessä, ja mikseivät tekisi.

Pyhiinvaellus on kuva elämästä matkana. Päämääränä on kirkastua, päästä syvemmin osalliseksi pyhyydestä, kohti Kristuksen kaltaisuutta. Tämä kaipaus ja pyrkimys sen täyttymiseen on hengellisen elämän ytimessä. Siksi kirkkomme ehtoollisliturgian lopulla rukoilemme: ”Suo meidän tulla täydellisemmin osaksi sinusta valtakuntasi illattomana päivänä”.

Tutustu idän kirkon ristisaatoista kertovaan Hanna Hentisen ja Elina Vuolan toimittamaan syvälliseen teokseen: Vaellus pyhiin (Kirjapaja 2018).

Tästä samasta tematiikasta on äskettäin ilmestynyt professori Elina Vuolan laaja artikkeli tutkijana maineikkaassa NUMEN-aikakauskirjassa kansainväliselle lukijakunnalle. 2000-luvulla nämä julkaisut laajentavat upealla tavalla ymmärrystämme hengellisyyden dynaamisesta luonteesta.  Se ei ole tunnelmointia eikä moralisointia. Se on matkaa, jossa löydämme elämän ihmeenä ja lahjana. Niinpä, iloa matkalle!

Isä Ambrosius
5.10.2020

Ristisaatto Kulttuurikeskus Sofiassa

Arkkipiispa Paavalin juuret selvitetty

Suomessa sankarit ja idolit ovat nykyään vähissä. Suurten poliittisten johtajien aika on ohi. Myös suomalaiset huippu-urheilijat ovat käyneet olemattomiin. Nykymediassa saa olla tyytyväinen, jos kuuluisuus kestää edes päivän pari.

Kirkossa on toisin. Yhä löytyy syvästi karismaattisia hengellisiä ihmisiä, joilla saattaa myös olla näkemisen ja parantamisen lahja. Monet heistä Jumala yksin tietää ja tuntee. Heitä tapaa varsinkin vanhoissa luostareissa ja erakkomajoissa. Olen itsekin saanut mahdollisuuden kohdata heitä, sekä kristittyjä että muita hengenjättiläisiä.

Suomessa arkkipiispa Paavalin on moni kokenut kirkkaaksi hengelliseksi hahmoksi, joka säteili pyhyyttä ja sisäistä valoa. Siksi odotamme innolla hänen elämäkertansa toista osaa.

Ensimmäinen osa ilmestyi vajaa vuosi sitten. Se on FT Paula Tuomikosken monivuotisen tutkimuksen tulosta, ja olemme siitä pysyvästi kiitollisia. Työ on tehty asiantuntemuksella ja sitoutuneisuudella. Sitä kautta Paavalin karjalais-venäläinen kulttuuritausta tuli vihdoin yksityiskohtaisesti selvitetyksi. Teos on samalla perustutkimusta kirkkomme vaikeista vaiheista 1900-luvun alkupuolelta vuoteen 1955, jolloin Paavali valittiin piispaksi.

Tuomikoski tuo vakuuttavasti esiin Paavalin yllättävääkin henkistä avoimuutta ja syvällistä hengellistä kasvua jo paljon ennen piispakautta. Hänen elämäntyönsä keskeiset saavutukset näkyivät idulla jo silloin varsinkin liturgisen uudistuksen, kansanlaulun sekä Jeesus-rukouksen opetuksessa. Siinä hän ankkuroitui kirkkoisien ajan suuriin löytöihin.

Tämä Paavalin pioneerityö on nähtävissä kirkkomme rikkautena ja kestävänä selkänojana silloinkin, kun olemme joutuneet askaroimaan hallinnon intohimojen ja kasvavan klerikalismin pyörteissä. Samaan aikaan kuitenkin monet pyhät ihmiset, isät ja äidit, antavat meille ihanteita ja esikuvia omalle elämällemme.

Isä Ambrosius
29.9.2020

Paula Tuomikoski: Pietarilaispakolaisesta piispaksi. Arkkipiispa Paavalin (1914–1988) historiallinen elämäkerta, osa I – vaiheet vuoteen 1955 saakka (Valamo Kustannus, 2019; 464 sivua).

Lepoa ja kirkkautta edessäpäin

Arkkipiispa Johannes nukkui kuolonuneen tasan 10 vuotta sitten. Siksi 1. heinäkuuta toimitimme vainajan muistopalveluksen, panihidan. Rukoilimme hänelle ikuista lepoa ja kirkkautta ajan rajan tuolla puolen, ”missä ei ole kipua, ei surua, eikä huokauksia vaan loppumaton elämä”.

Liikutuin itsekin rukouksen aikana. En siksi, että Johannes oli kuollut, vaan sen tähden että muistelin häntä syvällä kiitollisuudella. Sain 13 vuotta työskennellä yhdessä ja oppia häneltä paljon piispan tehtäväni alkutaipaleella. Olimme monista kirkon toiminnallisista asioista eri linjoilla, mutta avoin keskusteluyhteys ja luottamus säilyivät aina. Kirkko on yhteisö, jossa samalla tavoin muistamme eläviä ja kuolleita. Kristuksessa kaikki elävät.

Palvelus toimitettiin Stefanos-kodin kappelissa Tapaninvainiolla. Kappeli rakennettiin ja kaunistettiin vapaaehtoisin ponnistuksin senioritalon yhteyteen 45 vuotta sitten. Upeata nähdä ja kokea miten siinä rukous ja ylistys jatkuvat aktiivisesti tänäänkin vapaaehtoisten pappien ja laulajien voimin. Ehkäpä tässä on toivon merkkejä myös koko 2000-luvun kirkolle.

Isä Ambrosius
3.7.2020

Isä Ambrosiuksen haastattelut Apu- ja Vuosaari-lehdissä

Isä Ambrosiuksen Apu-lehden (20/2020) Jatka lausetta -juttu.
Kauneinta mitä tiedän…
…on ortodoksinen liturgia. Sen vuoksi minusta tuli ortodoksi. Liturgiassa on kauneutta, pyhyyttä ja enkeleiden tatsia.

Isä Ambrosiuksen kuulumisia korona-ajalta julkaistiin Vuosaari-lehdessä 20.5.2020. Lue haastattelu tästä

VIDEO: Isä Ambrosiuksen mietteitä helluntain merkityksestä

Katso isä Ambrosiuksen uusi videoblogi, jossa hän jakaa mietteitään helluntain merkityksestä. Haastattelijana Jelisei Heikkilä. Kuvaajana Andreas Salminen.

Rajat ovat mahdollisuuksia kohdata ja löytää uutta, jos meillä on keskinäistä rakkautta ja ymmärrystä, jakamisen mieltä ja solidaarisuutta.” Isä Ambrosius

Päivitetty 22.5.2020

VIDEO: Isä Ambrosiuksen vapputerveiset

Isä Ambrosiuksen videoterveiset vapun alla. Haastattelijana Jelisei Heikkilä. Katso video tästä.

Valoisaa kevään ja pyhän Valpurin juhlaa!

30.4.2020

VIDEO: Kristus nousi kuolleista!

Isä Ambrosiuksen videotervehdys, jossa hän avaa mietteitään tästä poikkeuksellisesta ajasta ja pääsiäisen valoisasta sanomasta.

7.4.2020

Ihana Jeesus

Suomessa ilmestyy välistä jonkun filosofin tai luonnontieteilijän kirjoittama uusi kirja, joissa rusikoidaan uskontoa, varsinkin kristillistä näkemystä pelastushistoriasta ja – Kristuksesta. Ikään kuin meidän kristittyjen ymmärryksemme näkymättömästä ja iankaikkisuudesta olisi jotenkin irrelevanttia, fiktiota tai ainakin muutoin huuhaata […]

Vähemmistökirkon siunaus

Vähemmistökirkoilla 2000-luvulla on enemmän mahdollisuuksia toteuttaa Kristuksen kirkon yhteistä tehtävää kuin koskaan ennen. Sillä perinteisten valtakirkkojen aika on ohi. Tämä voi toteutua, jos pikkukirkko ei käänny sisäänpäin. Ghettoutumisen vaara vaanii […]

Kuolema – silmiemme edessä

Pelkäätkö kuolemaa? Mitä teet tänään, jos huomenna kuolet? Nämä ovat ihmisen ydinkysymyksiä. Niitä meidän kenenkään ei ole syytä torjua. Voimme elää täyttä elämää, kun pidämme kuoleman silmiemme edessä. Joku on ytimekkäästi sanonut: se, joka pelkää kuolemaa, pelkää elämää. Aito ihmisyys ja tietoisuus kuolemasta sekä […]

Mystiikka – ongelmako?

Yllättävää miten Suomessa varsinkin kirkolliset ihmiset vierastavat mystiikkaa. Tätä on vaikea ymmärtää, kun tiedämme miten joissain perinteisissäkin herätysliikkeissä, esim. körttiläisyydessä, on aina upeasti ollut vahvaa hengellisen syvyysulottuvuuden kaipuuta. Kun ortodoksinen kirkko nousi 1970-luvulta alkaen […]

Joulu edessäpäin

Teologia on kristillisen kirkon elämän ytimessä, vaikka meillä usein vaarana on työntää se takapenkille. Sen opiskelun ja tutkimuksen kautta syvennämme elämänkatsomustamme. Sitä kautta partisipoimme Kristuksen työhön maailman elämän edestä. Kirkko ei ole laitos, eikä se ole itseään […]

Khristoforoksia kirkon mäellä

Tohmajärven luterilainen kirkko on rakennettu 1600-luvulla poltetun ortodoksisen kirkon paikalle, kuten usea muukin pyhäkkö Pohjois-Karjalassa. Mutta tänä päivänä luterilainen ja ortodoksinen kristillisyys elävät siellä upeasti rinnakkain. Toinen toistaan rohkaisten ja tukien. Kesäkuun lopussa sain […]

Meillä eläkeläisilläkin on toivoa

Ministeri Pär Stenbäck on äskettäin julkaissut ruotsiksi ja suomeksi kirjan demokratian tulevaisuudesta. Teos on ajankohtainen koko Euroopassa, ja vielä enemmän USA:ssa.
Stenbäck analysoi ytimekkäästi kansanvallan nykytilannetta, populismin nousua ja oikeusvaltion haasteita […]

Harari ja johtajuusoppaat

Osaammeko tänä päivänä johtaa yritystä, virastoa tai seurakuntaa? Onhan maailma, jossa elämme 10 tai 100 kertaa mutkikkaampi kuin ennen. Tuntuu, että kaikki riippuu kaikesta. Lentokentällä pysähdyn kirjakaupan uutuustiskille joka reissulla. Näkyvimmin jatkuvasti ovat esillä populaarit johtajuusoppaat […]

KIRJAVINKKI: Samuel Davidkin: Rautakupoli

Luin Samuel Davidkinin uuden kirjan Rautakupoli suurella mielenkiinnolla. Se tempaisi mukaansa. En malttanut edes syödä, kunnes olin päässyt sen loppuun. Täysverinen dekkari. Itseasiassa se oli minulle jotenkin liiankin räväkkä. Yllättäviä käänteitä ja ruumiita […]

Porin ihme

Yksi läntisimpiä pyhäkköjämme on Porin kaupungissa. Helsingin hiippakunnan tuoreena piispana sain vihkiä sen vuonna 2002. Koskettava ja harvinainen tilaisuus. Oli suuri ihme, että muutaman sadan hengen yhteisö siellä pystyi rakentamaan komean kivikirkon […]

Henki voittaa viinan

Kesäkauden puhuttelevin kirja minulle on kansanedustaja Mika Niikon omaelämäkerta. Mikan kohdalla nuoren miehen rikollisesta ja viinanhuuruisesta elämästä Korsossa on pitkä matka kolmannen kauden parlamentaarikoksi. Jumala otti häntä niskasta kiinni […]

Pyhä marttyyri Johannes

Sata vuotta sitten huhtikuussa 1918 Joensuussa Johannes Karhapää, nuori innokas ortodoksi, uskonnonopettaja ja kirkon rakentaja, ammuttiin 33-vuotiaana valkoisten toimesta laittomasti ja punaiseksi epäiltynä. Lauantaina 13.7.2019 ortodoksinen kirkko lukee hänet pyhien ihmisten joukkoon […]

VIDEO: Oletko epäilevä tuomas?

Isä Ambrosiuksen videoblogi 26.4.2019

Abrahamin lapset – sama Jumala

Sofian kulttuurikeskus jatkaa uskontojen välisen vuorovaikutuksen ja keskinäisten erojen pohdintaa. Aasian suurien uskontojen jälkeen nyt kevätkaudella aiheena ovat Lähi-idän uskonnot juutalaisuus, kristinusko ja islam. Lauantaina 27.4. seminaari käsittelee islamia. Ortodoksinen kristillisyys arvostaa toisten uskonnollisia […]

VIDEO: Pääsiäisen ilossa

Isä Ambrosiuksen videoblogi 20.4.2019.

“Kristus nousi kuolleista!”

Tällä ytimekkäällä ja iloisella pääsiäistervehdyksellä toivotamme toisillemme valoisaa pääsiäisjuhlaa. Siihen toinen vastaa ”totisesti nousi”. Tämä toivotus sopii meille jokaiselle. Kristus nousi kuolleista – totisesti […]

Valta vaihtuu

Suomi on demokraattinen yhteiskunta. Siksi on odotettua ja normaalia, että eduskuntavaalit merkitsevät vallan vaihtoa. Niin varmaan ensi sunnuntain vaaleissakin. Saamme olla kiitollisia tällaisesta yhteiskuntajärjestyksestä, jossa vallankäyttö on läpinäkyvää ja vastuullista. Suuressa osassa maailmaa tilanne on […]

KIRJAVINKKI: Marja Aarnipuro: Maakellarin salaisuus

Toisinaan ihmiset kysyvät minulta luenko dekkareita. Vastaan siihen, että elämä on siksi jännittävä seikkailu, etten enää romaaneita liiemmälti kaipaa. Totta tietysti on sekin, että luen ammattini vuoksi kirjoja viikoittain […]

KIRJAVINKKI: Samuel Davidkin: Sodomasta pohjoiseen

Kiinnostava romaani on joskus myös kulttuurikirja. Tällainen on Samuel Davidkinin teos Sodomasta pohjoiseen (Johnny Kniga, 2017; 363 sivua). Rikosromaanina se on erittäin mukaansa tempaava ja ajankohtainen […]

Paaston aika edessäpäin

Ortodoksiteologi Olivier Clément sanoo näin: ”Yhteiskunnassamme on vahvistumassa seuraavat kolme eettistä, vieläpä hengellistä ulottuvuutta: ”ihmisen ehdoton kunnioitus, jakamisen tarve jopa koko planeetan mittakaavassa sekä ekologinen […]

Lähi-idän uskonnot

Mitä yhteistä on juutalaisuudella, kristinuskolla ja islamilla? Iso kysymys Lähi-idän nykyisessä poliittisessa myllerryksessä. Vastausta tähän ei ole vaikea löytää. Päinvastoin. Näillä kolmella uskonnolla on yhteiset juuret usean vuosituhannen historiassa. Itse asiassa vielä paljon enemmän […]

Uudet piispat Espoossa ja Kuopiossa

Pari päivää sitten Espoon hiippakunta sai uuden piispan. Arkkipiispa Tapio Luoma avustajineen vihki teologian tohtori Kaisamari Hintikan piispan virkaan luterilaisessa kirkossamme. Hiippakunnan papisto ja seurakunnan edustajat ovat hänet siihen valinneet piispan vaalilla. Pian piispa Arseni siunataan Kuopion metropoliitan virkaan […]

Terveisiä Sofiasta

Toivotan Kulttuurikeskus Sofian kaikille ystäville valoisaa talvikautta ja pääsiäisen odotusta. Suuren paaston valmistusviikot alkavat, Sakkeuksen sunnuntai on 3.2.2019. Sofian seminaarit, taideohjelmat ja näyttelyt ovat vähitellen saaneet laajahkon osallistujajoukon. Esimerkiksi runoilija Anna-Maija Raittila –seminaarissa oli […]

Eläköön ekumenia

Kristilliset kirkot viettävät ekumeenista rukousviikkoa tammikuussa (18.–25.1.). Siitä on tullut yli 100 vuoden aikana tärkeä osa perinteisten kirkkojen elämää. Tällöin luterilaiset, ortodoksiset ja katoliset seurakunnat järjestävät yhdessä vapaiden suuntien kanssa rukoushetkiä, kirkkovaelluksia ja juhlia. Paras tapa oppia tuntemaan toinen toistamme  […]

VIDEO: Mikä ortodoksisuudessa kiinnostaa

Rovasti Olli Laine haastatteli metropoliitta Ambrosiusta Kallion kirkossa 10.1.2019. Videon […]

Vuosi päättyy, entä sitten?

Hippon piispa Augustinus sai syksyllä 418 kirjeen kollegaltaan piispa Hesykiukselta. Hän kysyi, oliko maailmanloppu lähellä. Kysymys oli varsin relevantti, kun juuri oli ollut kansainvaelluksia, Rooman tuho ja maanjäristyksiä. Augustinus vastaa Hesykiukselle […]

Joulun iloa

”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Sinä teet runsaaksi riemun, sinä annat suuren ilon”, kirjoittaa profeetta Jesaja. Kaamoksen, pimeyden keskelle joulu tuo valon ja kirkkauden. Inhimillisen puutteen, kärsimyksen, elämän […]

VIDEO: Joulun ajan mietteitä

Isä Ambrosiuksen videoblogi 27.12.2018

Kristus syntyy – kiittäkää!

Huomenna, joulua edeltävänä sunnuntaina, muistelemme ortodoksisessa kirkossa Jeesuksen esivanhempia. Tällöin luemme Matteuksen evankeliumin alusta (Mt 1:1-25) Jeesuksen sukuluetteloa Aabrahamista Daavidiin, siitä pakkosiirtolaisuuteen ja lopulta Kristukseen. Vanhan testamentin ihmiset, jotka elivät […]

VIDEO: Kansalaissodan muistoksi

Isä Ambrosiuksen videoblogi 10.12.2018

Itsenäisyyspäivä velvoittaa

Tällä viikolla vietämme Suomen itsenäisyyspäivää. Tässä juhlapäivässä nivoutuvat syvällisellä tavalla yhteen kirkkomme hengellinen perintö ja maamme historialliset kohtalot. Näin tulisikin olla, sillä paikallisen kirkon olemukseen aina kuuluu kantaa rukouksessaan ja ylistyksessään oman kylänsä, kaupunkinsa ja kansansa kohtaloita […]

VIDEO: Itsenäisyyspäivänä

Isä Ambrosiuksen videoblogi 5.12.2018

Adventin aattona

Huomenna lauantaina vietämme Sofiassa adventin aattoa. Runoilija Anna-Maija Raittilan elämäntyön ympärille rakentuva seminaari on loistava alku joulun odotukseen. Samalla kuulemme hänen runojaan ja laulamme hänen virsiään. Tervetuloa mukaan. Raittila oli 1900-luvun suomalaisen […]

Joulun odotuksessa

Ortodoksisessa kirkossa elämme joulupaaston aikaa. Myös luterilainen kirkko on aloittamassa adventin ajan. Joulupaasto ja adventti ovat valmistautumisaikaa kristikunnan suureen juhlaan. Tänä aikana meitä jokaista kehotetaan pysähtymään, hiljentymään ja pohtimaan oman elämämme suuntaa. Joulu on aina ihmisten […]

Enkeleiden juhla

Vietämme ylienkelien Mikaelin, Gabrielin ja Rafaelin sekä muiden taivaallisten voimien juhlapäivää 8. päivänä marraskuuta. Kuka teistä on nähnyt enkelin? Jokaisessa jumalanpalveluksessa me rukoilemme, että Jumala antaisi meille ”rauhan enkelin, uskollisen johdattajan, sielujemme ja ruumiittemme […]