Olenko onnellinen ortodoksi?

Kristittynä ihmisen elämään kuuluu onnellisuus. Sehän on mahdollisuutena nyt melkeinpä tieteellisesti todistettu. Helsingin yliopiston professori Mika Pantzar kirjoittaa Tulevaisuuden tutkimuksen seuran lehdessä (Futura 2/21): luottamus tulevaisuuteen ”lisää monin verroin elämän pituutta verrattuna sitä vaikkapa kolesterolitason vaikutukseen”. Ortodoksisuuden vahvuus on sen valoisassa, jopa idealistisessa ihmiskuvassa. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, ja Kristuksen kirkkaus saisi säteillä meissä. Tällä elämällä on tarkoitus ja [...]

Giljotiini – humanismia?

Giljotiini oli uusi keksintö 200 vuotta sitten. Siinä moni poliitikko ja kumouksellinen menetti päänsä Ranskan vallankumouksen aikana.Historian opiskelijana aikanaan ajattelin ”huhhuh mikä kamala rangaistus”. Luettuani Michel Foucaultia tulin kumminkin toisiin mietteisiin. Giljotiini oli aikanaan humaani ja oikeudenmukainen kuolemanrangaistukseksi. Enää ei kidutettu ja revitty ”rikollisia”. Aiempaan verrattuna se samalla tavoin kohteli niin rahvasta kuin aatelistakin. Omalla tavallaan se edisti tasa-arvoa.Ihmisoikeuksien ja [...]

Hyvyyttä ja kauneutta tänään!

Ortodoksinen kristillisyys on pohjimmiltaan moniäänistä, valoisaa ja idealistista. Tämä ajattelun ja hengen rikkaus säteilee voimakkaasti Andrew Louthin viime vuonna ilmestyneestä kirjasta 1900-luvun ortodoksisista ajattelijoista. Teoksessa esitellään 30 teologin ja tutkijan eri näkökulmia teologiaan ja kulttuuriin. Useimmat ovat maallikkoja. Lähes puolet heistä olen itsekin oppinut tuntemaan.  Suomalaista lukijaa kannustaa tarttumaan opukseen sekin, että useimmat ajattelijat ovat tehneet elämäntyönsä läntisessä maailmassa. Venäläinen tai kreikkalainen [...]

Ex oriente lux

Sunnuntai on perinteisesti ollut vapaapäivä ja viikon ensimmäinen päivä. Sillä se on ylösnousemuksen juhlapäivä. Kaiken lisäksi olemme eläneet juuri 40 päivän pääsiäisajan.Itse kukin vietämme sitä omalla tavallamme. Minulle viime sunnuntai oli ainutkertainen matka Irakiin. Yhdessä Emil Antonin kanssa. Eikä tässä koronarajoituksista ollut tietoakaan.Luin hänen uuden kirjansa Kahden virran maa, 288 sivua kannesta kanteen. Teos on loistava matkaopas Lähi-idän uskonnon ja [...]

Ikonit – myös ajan kuvaa?

Ikonit ovat kirkkomme lahjaa maailmalle. Ne kertovat miten näkymätön ja näkyvä ovat sisäkkäin monin tavoin. Ne auttavat ”kurkistamaan” iankaikkisuuteen historiallisten henkilöiden ja tapahtumien kautta. Samalla ne ovat kuvaa eri aikakausista ja kulttuurisista prioriteeteista. Ikonit tuovat Jumalan valtakunnan meille nähtäväksi ja kohdattavaksi.Ikoneissa kuvataan marttyyreita, askeetteja ja muita pyhiä, isiä ja äitejä. Yllättävän paljon joukossa on piispoja ja hallitsijoita.Erityisesti ilahduttavaa on kuitenkin [...]

Kauneus – Jumalan äidinkieltä

Ikonit puhuttelevat meitä jatkuvasti. Kauneus on idän kirkon suuria lahjoja ihmisille. Koemme, että taiteen ilmaisukeinoin on monesti ytimekkäämpää kuvata näkymätöntä, tuoda näkymätön näkyväksi, kuin tehdä sitä puhutulla kielellä. Hyvyys, kauneus ja pyhyys kulkevat käsi kädessä. Olen aina ihaillut Tapio Wirkkalan, Alvar Aallon ja monen muun suomalaisen taiteilijan designia. Tuntuu, että monet näistä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun merkittävistä designereista ovat työssään [...]

Isä Ambrosiuksen blogi: Kevättä kohti

Rukous on ”intiimiä puhetta Jumalan kanssa ja näkymättömän mietiskelyä. Se täyttää kaipauksemme ja tekee meidät enkelien vertaisiksi”. Näin kirjoitti idän kirkon suuri mystikko Gregorios Nyssalainen. Hengellisen elämämme ydin on mystisessä teologiassa. Kaipaus, ihmettely ja ylistys on siinä olennaista. Matka pääsiäiseen alleviivaa nimenomaan osallisuutta Kristuksen ihmeestä ja lahjasta. Toisinaan meidän papiston jäsenten opetuksessa suuren paaston ajassa ylikorostuu ruoka ja moraalinen ryhdistäytyminen. [...]

Isä Ambrosiuksen blogi: Tomittajan matkalaisena

Minulta kysytään usein, koska julkaisen omaelämäkerran. ”En koskaan”, on vastaukseni. Myöskään en ole mitenkään vakuuttunut, että pari omaelämäkerrallista artikkelia olivat kovinkaan tarpeellisia viime vuonna ilmestyneessä kirjassani Valon portailla. Mutta äskettäin jäin hetkeksi miettimään pitäisikö minun muuttaa käsitystäni omaelämäkerroista, kun luin viime vuonna ilmestyneet Kari Lumikeron muistelmat. Siihen on syynsä. Kari osaa kirjoittaa lennokkaasti ja viisaasti. Harvalla ihmisellä on samanlaista kykyä [...]

Lasikattoja murtui jo sotien jälkeen

Yllättäen sain käsiini romaanin Hertta Kuusisesta. Luin sen lähes yhdeltä istumalta. Häpeäkseni sen ilmestyminen aikanaan vuonna 2015 en kiinnittänyt huomiota siihen, mutta nyt se tuli vastaan Sofian omalta kirpputorilta. Hertan elämä on minua askarruttanut kauan poliittisen historian opiskelijana. Sama koskee Yrjö Leinoa. Tämä teos antoi vastauksia moniin kysymyksiini viisaalla ja syvästi koskettavalla tavalla. Tämä taitavasti kirjoitettu kaunokirjallinen teos palvelee lukijaa [...]

Seurakuntalaiset keskiöön?

Usein sanotaan: historia opettaa. Opimmeko historiasta jotain? Vai tekeekö jokainen sukupolvi samoja virheitä? Nämä ovat meidän ihmisten kysymyksiä. Mitään yleispätevää vastausta ei ole. Minua nämä kysymykset ovat askarruttaneet niin paljon, että aikanaan opiskelin laajasti sekä kirkkohistoriaa että poliittista historiaa. Ehkä siksi en ole ollut innostunut dogmatiikasta, en myöskään valmiista vastauksista apteekin hyllyltä. Kysyn sen sijaan, miten nykyisiin ajattelumalleihin ja tapoihin [...]