Kesäkauden puhuttelevin kirja minulle on kansanedustaja Mika Niikon omaelämäkerta. Mikan kohdalla nuoren miehen rikollisesta ja viinanhuuruisesta elämästä Korsossa on pitkä matka kolmannen kauden parlamentaarikoksi.

Jumala otti häntä niskasta kiinni. Hän sai aikuiskasteen 24-vuotiaana helluntaiseurakunnassa. Siitä saakka hän on ollut sen aktiivi. Siihen on sisältynyt rukousta, ylistystä, kielillä puhumista sekä julistustyötä.

Tällainen karismaattinen, syvällisesti ja omakohtaisesti koettu kristillisyys on upeasti antanut voimia jengityöhön, jotta moni syrjäytynyt nuori on saattanut löytää elämälleen tarkoituksen ja polun eteenpäin. Nuorten asioita hän on aktiivisesti ajanut myös Vantaan kaupunginvaltuustossa sekä eduskunnassa.

Perinteiset kirkot saavat vahvaa kritiikkiä laitostumisesta ja sopeutumisesta liian vapaamieliseen moraalikoodiin. Teosta lukiessa olen yrittänyt katsoa kriittisesti omankin kirkkoni porvarillista laitostumista. Käykö suola mauttomaksi, kysyy Mika.

Samalla – toisin kuin Mika – tulkitsen Raamatun opetusta paljon kulttuurisidonnaisemmasta näkökulmasta. Mutta kuitenkin hänen rehellisyytensä poliitikkona ja jatkuva painiskelu isojen yhteiskunnallisten ja eettisten kysymysten kohdalla ansaitsee kunnioituksen, ja se sisältää rohkeaa kurkottautumista eteenpäin. Jopa perussuomalaisuuden sisällöstä ja tulevaisuudesta hänellä on kiinnostavaa omakohtaista sanottavaa.

Siunausta Mika eteenpäin!

Isä Ambrosius 11.7.2019