Suomessa sankarit ja idolit ovat nykyään vähissä. Suurten poliittisten johtajien aika on ohi. Myös suomalaiset huippu-urheilijat ovat käyneet olemattomiin. Nykymediassa saa olla tyytyväinen, jos kuuluisuus kestää edes päivän pari.

Kirkossa on toisin. Yhä löytyy syvästi karismaattisia hengellisiä ihmisiä, joilla saattaa myös olla näkemisen ja parantamisen lahja. Monet heistä Jumala yksin tietää ja tuntee. Heitä tapaa varsinkin vanhoissa luostareissa ja erakkomajoissa. Olen itsekin saanut mahdollisuuden kohdata heitä, sekä kristittyjä että muita hengenjättiläisiä.

Suomessa arkkipiispa Paavalin on moni kokenut kirkkaaksi hengelliseksi hahmoksi, joka säteili pyhyyttä ja sisäistä valoa. Siksi odotamme innolla hänen elämäkertansa toista osaa.

Ensimmäinen osa ilmestyi vajaa vuosi sitten. Se on FT Paula Tuomikosken monivuotisen tutkimuksen tulosta, ja olemme siitä pysyvästi kiitollisia. Työ on tehty asiantuntemuksella ja sitoutuneisuudella. Sitä kautta Paavalin karjalais-venäläinen kulttuuritausta tuli vihdoin yksityiskohtaisesti selvitetyksi. Teos on samalla perustutkimusta kirkkomme vaikeista vaiheista 1900-luvun alkupuolelta vuoteen 1955, jolloin Paavali valittiin piispaksi.

Tuomikoski tuo vakuuttavasti esiin Paavalin yllättävääkin henkistä avoimuutta ja syvällistä hengellistä kasvua jo paljon ennen piispakautta. Hänen elämäntyönsä keskeiset saavutukset näkyivät idulla jo silloin varsinkin liturgisen uudistuksen, kansanlaulun sekä Jeesus-rukouksen opetuksessa. Siinä hän ankkuroitui kirkkoisien ajan suuriin löytöihin.

Tämä Paavalin pioneerityö on nähtävissä kirkkomme rikkautena ja kestävänä selkänojana silloinkin, kun olemme joutuneet askaroimaan hallinnon intohimojen ja kasvavan klerikalismin pyörteissä. Samaan aikaan kuitenkin monet pyhät ihmiset, isät ja äidit, antavat meille ihanteita ja esikuvia omalle elämällemme.

Isä Ambrosius 29.9.2020

Paula Tuomikoski: Pietarilaispakolaisesta piispaksi. Arkkipiispa Paavalin (1914–1988) historiallinen elämäkerta, osa I – vaiheet vuoteen 1955 saakka (Valamo Kustannus, 2019; 464 sivua).