Kristittynä ihmisen elämään kuuluu onnellisuus. Sehän on mahdollisuutena nyt melkeinpä tieteellisesti todistettu. Helsingin yliopiston professori Mika Pantzar kirjoittaa Tulevaisuuden tutkimuksen seuran lehdessä (Futura 2/21): luottamus tulevaisuuteen ”lisää monin verroin elämän pituutta verrattuna sitä vaikkapa kolesterolitason vaikutukseen”.

Ortodoksisuuden vahvuus on sen valoisassa, jopa idealistisessa ihmiskuvassa. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, ja Kristuksen kirkkaus saisi säteillä meissä. Tällä elämällä on tarkoitus ja suhde myös tulevaan. Ihmiselle on annettu henkisen kasvun tie, joka jatkuu vieläpä ajan rajan tuolla puolen. Kirkko kantaa rukouksissa meitä.

Jokaisessa aidossa uskonnossa Jumalan läsnäolo ja hyvyys Hengessä, totuudessa ja rakkaudessa saattelee ja kannustaa meitä. Siksi myös elämäntapakysymykset ovat tärkeitä. Hiljaisuuden harjoitus, paastoajat, pysähtyminen, tekevät tilaa näkymättömälle. Kun vain emme täytä elämäämme hyörinällä, tavaralla ja somella.

Vuorisaarnan lauseet ”onnellisista” (vanha käännös: autuaat) ei lupaa helppoa elämää, kun yrittää olla uskollinen kutsumukselleen. Mutta se antaa tarkoituksen, joka kantaa silloinkin, kun mullistuksia on käsillä. Tuolloin ympäröivän maailman – ja oman elämän – kriisit sisältävät luottamuksen, että niistä selviämme.

Kokemus onnellisuudesta on jokaisen optimistin ja idealistin työkalupakissa. Kuinka kokonaisvaltaista elämämme onkaan, kun matala kolesterolitasokin yhdistyy luottamukseen ja kokemukseen Hengen johdatuksesta. Silti on tärkeää syödä terveellisesti ja kulkea kultaista keskitietä.

isä Ambrosius
11.8.2021