Arvokkaat ihmiset – muotokuvia & Elämän matka -installaatio

Kulttuurikeskus Sofiassa
9.7.-24.8.2020

“Näyttelyni syntyyn liittyy hyvin profaani tarina. Olin usein yhteydessä autoliike Laakkoseen, kävin tapaamassa tuttuani ja katselemassa vaihtoautoja. Ehdotin Spaakin Jussille, että heidän automainoksensa voisivat saada uutta lentoa, jos seinillä ei olisi vain autojen kuvia, vaan aivan erilaisia inspiroivia elämänkuvia. Siitä syntyi idea luoda liikkeisiin uudet moodit.

Olisi siis mukava kertoa pyhä tarina elämästä unohtaen raadollisuus. Olin luvannut päästessäni opiskelemaan kuvataiteita v. 1992-1996, pyhittää työni Jumalasta puhumiseen ja Hänen kunniakseen. Oli kulunut monta vuotta, stipendejä ei herunut, elämä oli karvasta kalkkia. Kukaan ei kysynyt, kukaan ei tilannut töitä. Oli vain tekemisen palo ja näyttämisen halu. Oli pakko perustaa toimintaterapiayritys menojen kattamiseen. Yritykseni alasajon jälkeen oli yritettävä taikoa jostain jotain elintuloa. Epätoivo oli hyvä toverini niinä vuosina. Päätin silti kulkea kivistä taiteilijan polkua.  

Tein muotokuvia ystävistä, ystävien lapsista, kaikista, joiden elämäntarina tai kasvot kiinnostivat. Muotokuvanäyttelyn osalta olen saanut lainaan kuvia, joihin on ollut juuri nämä syyt. Aito Variksella liehuva valkea ihana tukka, Rossen upea kyömynenä. Lastenhoitajamme Kaijan uljas olemus ja iloisuus sekä surunkatse. Läheisten lapset, oma perhe olivat työni kohteita.

Kun idea ja tarve syntyy, kuvat muotoutuvat kuin itsestään. Niin syntyvät muotokuvat, niin syntyi myös valokuvakokonaisuus. Tuntui kuin Luoja olisi luonut otolliset kohteet ja antanut hyvät valoisuusolot juuri oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Tein kuvaukset, rajaukset hyvin nopsalla aikataululla. Ja sitten työt painoon.

Elämääni on aina kuvannut hektisyys ja innostuneisuus silloin, kun minulla on jotain työn alla. Työtunteja ei silloin lasketa. Sain kokonaisuuden aikaiseksi, mutta eihän Jussi Spaak ollut tilannut minulta mitään, ei edes luvannut tilalta. Yritin löytää sopivia näyttelytiloja, mutta minnekään eivät työt mahtuneet, kukaan ei halunnut niitä esille. Rahaa vuokriin ei ollut. Timosen Anneli (kuvataiteilija hänkin) Puhoksesta tarjosi tiloja kesänäyttelyksi v. 2014. Sitten Kesälahden kulttuuritoimi tarjosi näyttelytilat keväällä 2020. Tuli korona. Työt ehtivät olla esillä 8 h.

Tätä on elämä. Emme voi millään varmistaa mitään. Aina on epäonnistumisen mahdollisuus. Mutta yksi asia on ollut varma. Olen saanut kokea uusia Jumalan ihmeitä matkan varrella. Aina minusta on silti pidetty huolta. Kun tyydyin siihen, että minulle riitti, että yksikin ihminen ymmärsi näyttelyideni merkityksen ja sanoman, se toi toivoa. Monia vuosia tein yhdelle pienelle mummolle näyttelyni. Hän oli aina uskollinen kävijä. Pääsiäisteemoihin liittyneet näyttelyni kiinnostivat aina häntä ja kävimme syviä keskusteluja, miten ne hänelle avautuivat. Se riitti moniksi vuosiksi.

Installaatio “Elämän matka”

Kuvasin oman nuoruuden nostalgisia paikkoja erään kesänä. Se oli eräs murrosvaihe elämässäni, vuosi 2010, kun ajoin alas oman yritykseni. Ideat tulivat siitä lähtökohdasta käsin – yhteenveto elämästä, omasta ja muiden.

Näyttely siis syntyi nostalgisella, elämän muisteluiden matkalla Enossa, vanhaa Kaltimon tietä, Suppuraan, Hirvilahteen ja Ahvenisen kylälle. Kuvat syntyivät pohja-aavistuksena – elämän katoavaisuus mutta myös muistelut lapsuudesta, nuoruudesta ja vanhenemisesta. Ajan rajallisuus oli konkreettisena elementtinä, sillä sairastuin silloin pahaan uupumukseen ja masennukseen.

Teoksen kuvat kertovat lapsuuden viattomuuden ajasta, puhtaudesta sielultaan ja kasvun ihmeestä. Ensimmäinen kuva kertoo kuin maailma olisi suuri alttari jossa puut muodostavat kynttilät. Ikuisuuden Jumala katsoo maailmaa ja sen kauneutta, kuten mekin voimme ihailla Jumalan luomaa kauneutta. Kaikki on hyvää ja kaikki palvelee Jumalaa. Elämä on kuin kiertokulku, ihminen syntyy, kasvaa, vanhenee, kuolee ja palaa Jumalan tykö.

Lapsuuden jälkeen tulee nuoruus, ilo, kasvu, virvoittavat vedet. Kasvu syntyy valosta, vedestä ja ilmasta – kaikesta Jumalan lahjoista sekä varjeluksesta. Virvoittavat vedet ovat niitä keitaita, joilla saamme levähtää, hengittää syvään, virkistyä.

Mutta elämään kuuluu myös ohdakkeet ja vastoinkäymiset. Ohdakkeet itsessä sekä muussa maailmassa. Omaa syytäni, omaa suurta syytäni… tai vain vastoinkäymisiä muutoin. Naulojen pistäessä tunnemme kuin olisimme itsekin naulattu johonkin suureen kärsimysnäytelmään. On kuolemaa, sairautta, kärsimystä, mutta on myös elämän lepoa ja pehmeyttä.

Me vanhenemme, harmaannumme… Vanhuus on oma kaunis aikansa elämän jaksossa. Kuona erottuu, tai kasvaa. Kuinka vain.

Sitten tulee aika muuttua maaksi jälleen. Mutta siinäkin on oma viisautensa. Kun ihminen kuolee, aina jää ituja elämään. Se hyvä kantaa, minkä olemme suuresta Jumalan armosta saaneet jakaa.

Viimeinen työni on “Kerran taivas laulaa”. Laulu jatkuu, yhtä olla saamme Jumalan kanssa”. Siihen uskon ja luotan ja kannan läheiset ja kaikki ihmiset sen Hyvän Jumalan siipien suojaan.

Ja sitten tulee päivä, joka on se meidän maallisen elämän päätepiste, meidät siunataan. On tultu alttarin ääreen, arkullemme lasketaan multaa. Olemme palanneet Jumalan luo. Näyttelyni on siis kiertokulku, ympyrä, johon voimme liittyä jokaiselta elämänvaiheeltamme, miltä kohdalta vain.

Installaatioon kuuluu myös musiikki, joka on mieheni Tapani Nuutisen säveltämiä lauluja Anna-Mari Kaskisen runoihin. Laulut ovat syntyneet viime kesänä Kanadan Sudburyssä.

Istukaa, kuunnelkaa, eläkää.”

Pirkko Nuutinen