Hengellisestä näkökulmasta koko elämää voi kutsua pyhiinvaellukseksi. Vaikka reissussa usein rähjääntyykin, toisinaan en tiedä onko tärkeintä matkanteko vai päämäärä.

Pohdin paljon näitä teemoja lukiessani Annina Holmbergin ja Johannes Lahtelan kirjaa, joka kosketti ja välistä ärsyttikin, sillä katsoin omaa hengellistä kehitystäni kuin peilistä. Mutta se teki hyvää. En koskaan jaksanut vaeltaa yli 800 kilometrin matkaa Santiago de Compostelaan. Minun pyhiinvaellukseni Athos-vuorelle ovat olleet fyysisesti kymmenen kertaa kevyempiä, mutta silti ne ovat haastaneet arkielämän usein turhankin leppoisaa porvarillisuutta.

Uusi kirja palautti minut uskonnon norsunluutornista tähän todellisuuteen. Miksei Anninan matkassa Draculan linnaan tai Harry Potterin maailmaan voisi myös olla pyhiinvaellusta? Sillä onhan pyhiinvaellus viime kädessä matkaa omaan sisimpään samalla kuin konkreettiseen kohteeseen.

Suomalaiselle perinteisiä pyhyyden kokemisen paikkoja ovat olleet Lapin vaellus, sauna ja luonto. Pauliina Kainulaisen sanoin, pyhiinvaellus on ruumiillista rukousta, jossa kaikki aistit saavat sijaa. Varsinkin luontomystiikka on nykyään saanut vahvoja panteistisia ulottuvuuksia. Silloin ei kuitenkaan pidä unohtaa, että luonto puhuu Luojastaan. Hänen läsnäolonsa näkyy kaikkialla.

Pyhiinvaelluksessa koemme, että Jumala on enemmän, hän on suurempi ihme ja salaisuus kuin mitä havainnoimme. Mutta kun olemme liikkeellä, emme tuijota napaamme, vaan katsomme eteenpäin. Pyhiinvaelluksella kurkotamme näkymättömään, joka ei olekaan vain jokin päätepiste matkalla. Se on meissä ja ympärillämme.

Kun olen kyllästynyt, pyhiinvaellus pelastaa pysähtyneisyydeltä. Se olisi tärkeää myös niille ihmisille, jotka kuvittelevat uskonnon halpahintaiseksi tarjoukseksi tai pakotieksi elämän tylsyydestä. Tämä kirja onneksi romuttaa meidän kiiltokuvamaiset käsitykset matkasta, joka ykskaks muuttaisi kaiken.

Kiitos Johannekselle ja Anninalle siitä, että otitte matkalle mukaan. Kirja vapauttaa hengellisistä kaavoista. Se välittää kokemusta elämästä, jossa näkymätön Kolmas on aina mukana. Niinmuodoin elämä pyhiinvaelluksena on osallisuutta, partisipaatiota, Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen tavalla, jossa ei koko ajan tarvitse evaluoida omia tekemisiä tai tekemättä jättämisiä. Mihinkähän lähtisin seuraavaksi?

+ Ambrosius

14.5.2022

Kirjallisuus:

Holmberg, Annina & Johannes Lahtela. Pää pilvissä, kiviä kengissä: Pyhiinvaelluksia saunoista luostareihin. Helsinki: Otava 2022.